Lauantai 11.3.2006

Kynät ja paperit ja kissa.

Vaikka tämä homma onkin paljolti muuta kuin viivan tuottamista paperille, kynän ja paperin merkitys on uskomattoman suuri. Sitä omaa kynää ja paperia täytyy olla riittävästi. Ulkopuolisen on helppo sanoa: 'samahan se on millä kynällä tekee, samahan se on mille paperille piirtää'. Ei se ole niin. Kynä on 'työkaveri', sen pitää olla tuttu ja luotettava, sen pitää istua käteen, se on ajatuksen jatke, viimeinen ja ratkaiseva lenkki.

Teen nyt kuvia Faber Castellin sivellinkynällä ja olen huomannut eroja kynien laadussa, erot ovat pieniä eikä niitä huomaa muu kuin ammattikäyttäjä, ei edes valmistaja. On paljon muitakin ulkoisia tekijöitä jotka ovat tärkeitä: työpöytä, sen oikea kaltevuus, työtuoli, valaistus.

Äidyin miettimään näitä asioita kun kollegani Jari soitti eilen ja kertoi kissansa kuolemasta. Kissa oli ollut 15 vuotta Jarin vieressä, istunut näytön päällä Jarin viimeistellessä piirroksia, ollut mukana kaikessa. Menetys oli Jarille suuri.

Joskus kaikki suuri on niin pienestä kiinni.